Sisäsiistiksi opettaminen kävi helpommin, koska asuin rivitalossa.
Meillä oli silti samat rutiinit, kun aikaisemminkin. Aatu tuli koirani nimeksi. Häntä tosin ei ollutkaan niin helppo kouluttaa muuten, koska malttia ei löytynyt yhtään. Jo herkun nähdessään alkoi malttamattomuus.
Kun ikää tuli hiukan enemmän, niin alkoi onnistumaan paremmin koulutus, kun maltti kasvoi.
Aatu on vilkas ja ihan kuin yksi lapsista. Menee heidän kanssaan kaikkialle. Myöskin hän on hyvin ystävällinen, mutta pihalla vieraita kohtaan varautunut. Ei mene mielellään vieraita siis tervehtimään.
Kun tulin uudelleen raskaaksi, niin Aatu oli hyvin suojelevainen. Nukkui lähelläni koko ajan ja olin hänen silmäteränsä. En saanut mennä edes vessaan rauhassa 😃 Ihaninta oli, kun yhdessä levättiin ja hän piti päätänsä minun mahalla. Kyllä koirat ovat fiksuja.
Aatun kanssa keskityin erityisesti koulutuksessa mm. luoksetuloon, koska halusin pitää Aatua vapaana esim mökillä. Siinä onnistuin mielestäni todella hyvin ja jos Aatu lähtee vähänkin kauemmaksi, niin huudan vain niin hän tulee takaisin. Tästä tekee erityisen helppoa se, että Aatu rakastaa rapsutuksia. Eli jos ei herkkuja ole mukana, niin palkinnoksi riittää pelkkä rapsutus ja isot kehut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti