Haasteita koirien kanssa.

Suurimpia haasteita ei ole ollut pentuaikana. Aatun arkuus tosin ihmetytti jo pentuna, koska kun hän tuli meille niin pelkäsi kovasti kaikkea ja pissasi pelosta jopa alleen. Pelkäsi eniten muita ihmisiä sekä Lakua. Meihin tietysti tottui onneksi nopeasti ja pelko oli tiessään. Muihin ihmisiin totuteltaessa huomasin kuitenkin, että ongelmaa on yhä ja helpottui vain hiukan totuttelemisen myötä.
Aatu on nyt 4-vuotias ja muita ongelmia ei ole tähän mennessä ollut. Aatu on ollut hyvin terveenä sekä kiltti.

Lakun kanssa vanhemmiten alkoi tulla allergisia oireita. Ensin kesäisin tassuista anturoiden välissä oli tulehdus, kunnes se alkoi leviämään huuliin, silmiin sekä korviin. Oireet ilmenivät vain kesäisin ja kylmä talvi helpotti niitä. Lakulla epäiltiin siitepölyallergiaa, mutta nyt viime kesän jälkeen oireet eivät helpottaneet. Osasyynä saattaa olla ettei täälläpäin tullutkaan kylmää talvea. Itse luulen että kyse on atopiasta, koska laku kutisee paljon. Eri ruokiakin on koitettu ja ei johdu siitä selvästi. Nyt lakulla on jatkuvassa käytössä allergialääkkeet, jotka selvästi helpottavat kutinaa. Toivotaan, että sillä pysyy iho-oireet hallinnassa.

Lakun kanssa myös jossain vaiheessa uuteen kotiin muuton jälkeen alkoi tulla eroahdistusta. Hän haukkui ja rikkoi/tuhosi kodin tavaroita.
Aloimme treenaamaan yksin jäämistä uudelleen pienissä osissa.
Hyvä keino on seurata milloin koira alkaa stressaantumaan. Jos alkaa stressaantumaan esim jo kenkienlaitosta tai avaimien otosta käsiin, niin silloin harjoitellaan sitä uudestaan ja uudestaan niin kauan ettei koira vaikuta enää stressaantuneelta. Sitten voi jatkaa taas seuraavaan vaiheeseen esim takin pukemiseen. Välioven avaamiseen, oven avaamiseen ja niin edespäin. Kunnes pääset ulos asti. Heti kun koirasta ei kuulu ääntä ovi avataan ja palkitaan. Aikaa voi vähitellen pidentää. Tämä keino toimi hyvin ainakin itselläni ja tutun koiralla joka kärsi pahasta eroahdistuksesta.
Myöskin, jos kotiin jättää päälle esim. radion sekin saattaa rauhoittaa koiraa yksinollessaan.

Nykyään onneksi nämä ongelmat ovat historiaa ja koirat saavat vain nauttia ihanasta sekä vauhdikkaasta elämästä.

Koirien eroavaisuuksia ja luonteita.

Kun koiria hankkii kannattaa tutustua hyvin rodun ominaispiirteisiin ja sairauksiin.

Aatuni on Dalmatiankoira ja Laku taas sekarotuinen, jossa on Labradorinnoutajaa sekä Laikaa.
Aatussa ja Lakussa on silminnähden suuria eroja.

Laku on peloton, rohkea, ketterä: hypännyt jopa meidän edellisen asunnon aidan yli.
Tykkää kaikista ihmisistä, mutta sitten menee mielellään omiin oloihinsa. Ei juurikaan välitä rapsutuksista tai läheisyydestä.
Pienenä Laku tykkästi leikkiä palloilla ja keppi leikkejä. Nykyään harvoin innostuu leikkimään, mutta välillä kun innostuu niin noutoleikit ovat parhaimpia.
Lakulla on myös kova riistavietti ja on saanutkin omatoimisesti lintuja kiinni. Huomaa myös tästä johtuen pitää hirveästi tekemisestä missä pitää käyttää enemmänkin päätä. Haasteita on tuonut vuosien varrella myös omatoimisesti itselleen, osaa avata kaapin ovia, ovia ja on todella fiksu.
Erilaiset aktivointilelut ovatkin yhä nyt Lakun ollessa 11-vuotias lempipuuhaa sekä autosta pään pitäminen ulkona, autoilu on ollutkin Lakulle mielekästä pennusta asti.

Aatu taas on hyvin erilainen, kuin Laku. Aatu haluaa paljon läheisyyttä ja rapsutuksia. Aatu myös näkee vain minut ja toki muut koirat ulkoillessa. Aatu selvästi herkempi, kuin Laku vaikka molempia olen yrittänyt kouluttaa samanlailla. Eli näissäkin on varmasti luonne eroja. Aatu säikkyy helposti kovia ääniä, mutta ei kuutenkaan liikaa. Uusivuosi esimerkiksi ei tuota kuitenkaan ongelmia. Viertaita kun tulee kylään Aatu olisi mielellään kaiken keskipiste. Tahtoo jokaiselta varmasti paljon huomiota. Aatu on myös hyvin leikkisä. Melkein kaikki leikit ovat parhaita! Erityisesti noutoleikit ja lasten kanssa juoksee mielellään pihalla. Aktivointilelut eivät taas ole lemppareita, niihin tuntuu menevän turhan nopeasti maltti, ainakin vielä.
Mutta vaikka Aatulla vauhtia riittää, osaa hän myös rauhoittua. Ottaa lapset ja muutkin hyvin huomioon ettei esim. ole liian raju leikeissään.

Toinen koirani Aatu

Hankin toisen koirani ollessani 24- vuotias. Tällöin minulla oli jo kaksi lasta.
Sisäsiistiksi opettaminen kävi helpommin, koska asuin rivitalossa.
Meillä oli silti samat rutiinit, kun aikaisemminkin. Aatu tuli koirani nimeksi. Häntä tosin ei ollutkaan niin helppo kouluttaa muuten, koska malttia ei löytynyt yhtään. Jo herkun nähdessään alkoi malttamattomuus.
Kun ikää tuli hiukan enemmän, niin alkoi onnistumaan paremmin koulutus, kun maltti kasvoi.
Aatu on vilkas ja ihan kuin yksi lapsista. Menee heidän kanssaan kaikkialle. Myöskin hän on hyvin ystävällinen, mutta pihalla vieraita kohtaan varautunut. Ei mene mielellään vieraita siis tervehtimään.
Kun tulin uudelleen raskaaksi, niin Aatu oli hyvin suojelevainen. Nukkui lähelläni koko ajan ja olin hänen silmäteränsä. En saanut mennä edes vessaan rauhassa 😃 Ihaninta oli, kun yhdessä levättiin ja hän piti päätänsä minun mahalla. Kyllä koirat ovat fiksuja.




Aatun kanssa keskityin erityisesti koulutuksessa mm. luoksetuloon, koska halusin pitää Aatua vapaana esim mökillä. Siinä onnistuin mielestäni todella hyvin ja jos Aatu lähtee vähänkin kauemmaksi, niin huudan vain niin hän tulee takaisin. Tästä tekee erityisen helppoa se, että Aatu rakastaa rapsutuksia. Eli jos ei herkkuja ole mukana, niin palkinnoksi riittää pelkkä rapsutus ja isot kehut!

Tervetuloa

Hei ja tervetuloa seuraamaan minun elämää koirien kanssa. Monet ihmiset haluavat tietoa koirista, kun hankkivat koiria ja mahdollisesti, jos ongelmia tulee esille. Täällä kerron omista kokemuksistani ja koiristani.

Siispä aloitetaan..

Kun minulle tule ensimmäinen oma koirani olin aivan innoissani, mutta myös paljon oli mielessä. Miten kasvattaa koirastani hyvä koira? tottelevainen, sisäsiisti ja että tulisi kaikkien kanssa toimeen. Olin kuitenkin vasta 17-vuotias, joten tulevaisuudensuunnitelmat eivät olleet vielä auki. Tiesin, että halusin kuitenkin lapsia, joten koiran pitäisi ehdottomasti tulla toimeen lasten kanssa myöhemmin.

Koirani sai nimekseen Laku. Minulla oli sanomalehtiä lattialla, että pieni koirani voisi pissata niiden päälle, jos ei keretä ulos. Hän oppi sen hirveän nopeasti. Kun alkoi pissalle, niin nostin sen sanomalehden päälle. Kun rutiinit tuli selviksi eli menimme aina aamusin heti ulos, sitten syötiin, leikittiin ja taas useasti ulos. Niin hän alkoi jo itse pyytämään ovelle, mutta silloin oli jo kiire.

Asuin kerrostalossa. Huomasin jo asumismuodon hankaloittavan mm. sisäsiistiksi opettelua. Tuli aina aamuisin kiire, että keretään ulos asti. Lähimmälle nurmikolle tietysti jo pissat tuli, josta sainkin joltain naapuriltani jo valittelua.
Laku oppi hirveän nopeasti, että ulos tehdään tarpeet. Enää muutaman kerran päivässä tuli sisälle. Kävelimme myös paljon ja tutustuimme erityisesti herkkyyskauden aikana (4-14vk ikä) erilaisiin maastoihin, luonnossa lampiin, sorsiin ja sitten myös toki eri näköisiin ihmisiin. Laku oli aina hirveän rohkea ja tuli kaikkien kanssa toimeen.
Myöskin oli tärkeää opettaa, että koira sietää korvien hoitamista, tassujen, kynsien leikkausta sekä harjaamista. Hampaiden katsomista myös harjoiteltiin. Koskaan ei voi tietää mitä pitää koirassaan hoitaa, joten helppo käsiteltävyys helpottaa varmasti kaikkien elämää.

Lakua oli myös todella helppo kouluttaa. Hän jaksoi kuunnella ja malttaa mikä on aika harvinaista yleensä pennulle. Oli hyvin ohjattavissa herkuilla. Hän oppikin monta perustaitoa lyhyessä ajassa. mm. istua, antaa molempia tassuja, mennä maahan ja tulla luokse.